Verkostomarkkinointi mietityttää. Kun tässä syksyn ja kevään aikana olen erilaisten kuvernöörivierailuiden ja muiden syiden takia kierrellyt pitkin ja poikin piiriämme, niin olen nyt kolme kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa sinänsä hyvää tarkoittavat leijonat, jäsenkandidaatit tai leijonien tuttavat ovat halunneet käyttää leijonakokouksia verkostomarkkinoinnin välineenä. Puhetta on myös ollut internetin "tehokkaasta" käyttämisestä sekä siitä kuinka verkostomarkkinoinnilla voisi tienata rahaa, jota sitten voisi ohjata hyväntekeväisyystyöhön.

Epäilemättä hyvää tarkoittavia ajatuksia. Mutta ovatko ne sittenkään ihan loppuun saakka ajateltuja? Tuskin. Ensinnäkin se, että meidän leijonien oma "brändi", oman nimemme maine on maailmanlaajuisesti niin tunnettu ja arvostettu että sen yhdistäminen mihinkään edes potentiaalisesti arveluttavaan on asia, jota on syytä miettiä kahdesti ennen tekemistä. Ja miettimisen jälkeen jättää tekemättä. Ensinnäkin Lions-nimen tai minkään tunnuksen yhdistäminen myytävään tavaraan on täysin kiellettyä ilman LCIn lakiasiainosaston nimenomaista lupaa ja sen kiellon rikkomisesta saa USA:n pääkonttorin juristit kimppuunsa. Lisäksi iso osa verkostomarkkinoitavista tuotteista, olivatpa ne sitten kosmetiikkaa, taloustavaroita tai varsinkin terveysvaikutteisiksi väitettyjä luontaistuotteita, on sellaisia että niiden muualla maailmassa keksityt markkinointiargumentit eivät kestäisi asiallista tieteellistä tarkastelua emmekä me järjestönä taatusti haluaisi näitä väitteitä olla markkinaoikeudessa puolustamassa jotain kuluttaja-asiamiestä tai vastaavaa vastaan. Ja vaikka olisimme sinänsä "oikeassakin", niin huuhaa-huijareiksi, spämmereiksi tai omaneduntavoittelijoiksi leimaantuminen on aika lähellä jos alkaa myydä pannuja tai terveyttä kohentavia pillereitä netissä. Ja jos leijonakokoukset menevät tavaran tuputtamistilaisuuksiksi, niin kauanko jäsenet viitsivät niihin tulla? Tuskin kauaakaan.

Siksi toisekseen, leijonatoiminta keräyksineen on arvonlisäverosta vapaata avustustyötä. Mutta vain niin kauan kuin se oikeasti on avustustyötä ja keräyksiä. Jos me alamme käyttää leijonaliikettä pannujen ja pillereiden kauppaan, niin tästä syntyy yritysverkosto, joka on alv:n alainen ja monen muun yritystoimintaa säätelevän lain alainen. Pienen rahan tienaamisesta syntyy valtavan rahan menetys.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio otti juuri viime viikolla kantaa niin sanottuun kaverilta kaverille -markkinointiin ja toteaa yksiselitteisesti, että "kaverilta kaverille -markkinointi ei missään nimessä ole hyvän markkinointitavan mukaista" ja korostaa, että tällaiseen markkinointiin täytyy olla sen kohteelta etukäteen suostumus, "varsinkin jos elinkeinonharjoittaja tarjoaa jotain etuisuuksia", kuten näissä verkostoissa yleensä on tapana. Tämän mukaisesti jo verkostomarkkinoinnin esittelytilaisuus leijonakokouksessa yksistään olisi hyvän markkinointitavan vastaista, puhumattakaan sitten siitä jos klubi lähtisi nettipohjaiseksi tavarakauppiaaksi.

Hyvät ystävät, pidetään maineemme puhtaana ja leijonamerkki kaukana verkostomarkkinoinnista. Lupaattehan?

Ilkka