Uhhuh.... Jos joku on ihmetellyt et miksei taaskaan laiska guvernörius oo päivittäny mitään kivaa nettipäiväkirjaansa, niin kerrottakoon nyt et olin viikon jenkkilän puolella ja oon just muutama tunti sitten saapunut tälle mantereelle. Aikaero voi olla mukava asia monella lailla, mut maaiilma pyörii mun päässäni... eikä se todellakaan johdu mistään maistelusta :-) Oli tavallinen liikematka yliopiston hommissa, tällä kertaa Microsoftin ja HP:n tyyssijoihin jenkkilässä. Jos muuten joku teistä rakkaista lukijoista sattuu olemaan yksi niistä lukemattomista "unknown numbereista", joita soitteli tuhkatiheään mun puhelimeeni, niin haluaisin sanoa et en oo vielä keksinyt miten unknown numberiin soitetaan takasin sit kun sattuu heräämään 10 tunnin aikaeron unosien jälkeen... olkaa hyvät ja koitelkaa uudestaan.

Se mikä oli taas kerran kiva havaita oli kuinka tunnettu meidän tunnuksemme on. Matkasin tahallani niin että muuten liikemiesmäisessä vaatetuksessani oli kravatin tilalla aika näyttävä lions-logo ja sain kuin sainkin taas seurauksena useamman uuden ystävän. Meidät ja meidän tekemiset näköjään tunnetaan todella hyvin ja sain loistavaa kaveruutta osakseni mm. eräältä US armeijan Irakiin matkaavalta upseerilta perustuen vain siihen miten valtavan hienoa ja arvostettavaa työtä lionsit Honolulussa tekevät - joten hän päätteli minunkin olevan samanlainen... Eräs keskilännen lion, jonka tapasin hotellin hississä, puolestaan halusi puhua maissinkasvatuksen ongelmista, kolmas Seattlessa lintuinfluenssasta. Kavereita riittää, ja sehän oli tarkoituskin.

Tällä viestillä vaan halusin kertoa että JUU, olen hengissä vaikkei minusta ole kuulunutkaan ja JUU, olen taas tavoitettavissa. Ainakin puhelimella. En neuvoisi ketään turvautumaan pelkkään sähköpostiin juuri nyt.

Terkkuja rapakon takaa... :-)

Ilkka