Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin moni klubi alkaa suunnitella keväälle kauden suurinta ja hienointa juhlaansa ja mieleen alkaa tulla että klubin ansioituneimmille jäsenille olisi mukava saada joku arvokas kunniamerkki kiitokseksi usein pitkäaikaisesta ja ahkerasta työstä. Tavallisesti hakemuksessa perusteluna on vielä se, että klubi on ollut niin-ja-niin-kamalan-monta vuotta olemassa ja IKINÄ ei ole ennen mitään pyydetty eikä AINAKAAN saatu niin että nyt pitää kyllä saada se mitä pyydetään. Näitä hakemuksia putoilee sitten tasaista tahtia meikäläisen pöydälle, sekä kuvernöörin että hallituksen jäsenen ominaisuudessa. Suurin osa hakemuksista on toki sellaisia, että on ilo heti puoltaa tai myöntää se mitä on pyydetty. Mutta muutama tapaus on tässä viime kuukausina ollut, jotka ovat panneet ajattelemaan että kaikki eivät aina tiedä mitä pyytävät. Vuosikirja ei kovin paljoa auta, sillä hyvin korkea-arvoisillakin kunniamerkeillä on tahallaan usein kuvaukset kirjoitettu sellaisiksi että niissä ei selkeästi sanota mistä ansioista kyseisiä merkkejä YLEENSÄ myönnetään, niissä vain luetellaan minimivaatimukset. Ratkaiseva onkin kirjoittamaton käytäntö enemmän kuin vuosikirjassa lukevat ohjeet. Tässä siis joitain kommentteja.

Klubitason ansioista YLEENSÄ myönnettävät kunniamerkit ovat kuvernöörin myöntämä ansiotähti (Achievement Award) ja kuvernöörin tunnustuspalkinto (District Governor´s Appreciation Award). Ansiotähti annetaan yleensä jostain yhdestä tai ajaltaan rajoitetusta erityisestä saavutuksesta. Se on usein eräänlainen ”työn sankari”-merkki tai jonkin valtavan ison aktiviteetin vetäjän saama tunnustus. Hiukan korkea-arvoisempi DG Appreciation Award taas on yleisimmin se merkki, jonka saa monta kymmentä vuotta sataprosenttisen aktiivisena klubissa toiminut puuhamies, mahtava klubipresidentti tai klubin tulevaisuuden pelastaja tai usein myös sellainen oikein hyvä klubipresidentti, jolle on anottu liitolta 100% presidentin kotimaista ansiomerkkiä, mutta jonka vaatimukset eivät joka kohdassa täyty. Nämä merkit myöntää kuvernööri. Niissä ei ole mitään erityistä kiintiötä, mutta yleensä ei kannata pyytää kovin montaa merkkiä yhtä aikaa samaan klubiin.

Muutamat klubit ovat sitten koittaneet kepillä jäätä ja ovat anoneet Suomen Lions-liiton 1 ruusukkeen ansiomitalia tai jopa montaa sellaista yhtä aikaa tai hurjimmillaan jopa hyvin korkealle kansanvälisellä kunniamerkkiasteikolla arvostettua Medal of Meritiä perusteluilla, joissa puhutaan esim. 30-40 vuoden aktiivisesta klubitoiminnasta. Sellainen anomus yleensä ”lentää ulos kuin leppäkeihäs” hallituksesta ja pettymys on sitten suuri. Ykkösruusuketta voi kuvernööri myöntää koko piirin noin 1700 leijonalle yhteensä enintään 9 kpl vuodessa, joten on ihan turha yrittää pyytää useampaa samaan klubiin tai edes kovin usein. Ykkösruusukkeen tyypilliset saajat ovat vaikkapa varapiirikuvernöörinä hurjan vuoden tehnyt työn sankari, monta monituista vuotta piirihallituksessa loistotyötä tehnyt toimikuntapuheenjohtaja jne, mutta vain hyvin harvoin pelkän klubitason ansioista palkittava. Medal of Meritin voi saada vain sitten kun on ensin jo aiemmin ykkösruusukkeen saanut ja sen päälle tehnyt jotain valtavaa valtakunnan tai kansainvälisellä tasolla. Esimerkki tyypillisestä saajasta on että kun vaikkapa kuopiolaiset 6-7 klubia tekivät enemmän kuin 5 vuotta jumalattoman kovaa työtä ja järjestivät valtakunnan tason vuosikokouksen, niin päätoimikunnan puheenjohtaja sai urakan loputtua tämän merkin. Klubin hauskan saunavihta-aktiviteetin keksijälle tai 30 vuotta hiljaa ahkerasti paikalla istuneelle sitä on ihan turha pyytää ja edes meikäläisen kuvernöörin vaatimattomat ansiot, mihin voi kuulua 150 kokousta kolmen vuoden aikana, eivät moiseen riitä.

Liitolla on myös vielä korkeampia harvinaisia merkkejä. 2 ruusukkeen merkkiä pyydetään joskus niille harvoille, joilla ykkösruusuke jo ennestään on. Siinäkin hallitus on ottanut hyvin tiukan linjan jonka mukaan edetään järjestyksessä. Vaikka kakkosruusukkeenkin vaatimuslistassa puhutaan pelkästään klubin ja piirin tason työstä niin hyvin harvoin sitä sellaisesta saa ellei ole tehnyt jotain todella näyttävää koko Suomen tasolla. Lisäksi pääsääntö on se, että ykkösruusukkeen jälkeen saadaan vahvoista ansioista ensin Medal of Merit ja vasta sen jo saanelle voi anoa kakkosruusuketta. Tämäkin on yksi näitä vakiintuneita tapoja, ei kirjoitettuja sääntöjä.

Kysykää mielellään ennen kuin anotte, ainakin kännykällä tavoittaa. Neuvon mielelläni ja tulee vähemmän pettymyksiä. Ja huomatkaa myös että monien merkkien saaminen kestää jonkin aikaa, niitä ei välttämättä löydy "apteekin hyllyltä".

Ilkka