Minusta tuli sitten tänään virallisesti Baltic Sea Lions -yhteistyöverkoston Suomen edustaja tai kirjeenvaihtaja. Jännää :-)

Niin, mikäkö on BSL? Suurin osa meistä leijonistakaan ei ikinä ole edes kuullut siitä. Jos kiinnostaa niin katsokaa http://www.baltic-sea-lions.org   Se on Itämeren ympärillä toimivien Lions-piirien yhteistyöorganisaatio. Pahat kielet sanovat että se on perustettu siksi kun Venäjä ja Baltian maat eivät voineet päästä jäseniksi NSR:ään, Nordiska Samarbetsrådetiin. Se on täysin epävirallinen, vain perustajiensa ja heidän piiriensä nimeämä organisaatio, jolla ei ole virallista asemaa Suomen Lions-liiton tasolla. Periaatteessa Suomesta siihen kuuluu kutsuttuina jäseninä Suomenlahden rannikon piirit eli A-, B-, N- ja D-piirit ja siinä mielessä se on näiden piirien ja piirihallitusten yksityisasia. Minuakaan ei varsinaisesti nimitetty vaan "nimettiin" Lions-liiton hallituksen toimesta (jolla ei asiassa ole mitään nimellistä päätösvaltaa, mutta paikalla oli kaksi neljästä rannikkopiirin kuvernööristä eikä muista kiinnostuneista ollut tietoakaan kyselyistä huolimatta).

BSL järjestää vuosittain yhteistyön koordinaatiokokouksia eri maissa Itämeren ympärillä. Lions-liitto ei nyt siis minun matkojani niihin maksa, mutta ainoastaan "suosittaa" jäsenpiirejä että nämä voisivat myöntää minulle jonkun pienen matka-apurahan jos niihin omalla vastuullani menen. Kysyn siis hattu kourassa. Ja jossei irtoa, niin säästöistä menee... meneepä edes hyvään tarkoitukseen.

Kaikki tämä ei kuitenkaan vähennä BSL:n merkitystä. Organisaation alkutaipaleella on esitetty monenlaisia varauksia ja mielipiteitä siitä, että Suomen tulisi pysyä kaukana moisesta järjestöstä, joka kukaties vain yrittää kupata etuja ja rahaa maastamme köyhään Baltiaan ja Venäjälle. Nämä epäilyt ovat kuitenkin vuosien saatossa hälvenneet ja nykyään BSL on kredibiili vapaaehtoinen yhteistyörengas - ei niin tiivis ja ei niin iso kuin NSR, mutta silti oikein käytettynä erittäin hyödyllinen yhteydenpitoväline naapurimaihimme. Varmaan tuomme sieltä uusia yhteisiä projekti-ideoita, mutta maamme rannikkopiirit eivät ole mitenkään pakotettuja niihin sitoutumaan - toisin kuin esimerkiksi NSR:n kansainvälisiin aktiviteetteihin. Ne ovat vain ehdotuksia ja yhteistyön alkuja. Ja niitä me tarvitsemme. Tästä järjestöstä on aika tehdä kaikin keinoin entistä kansainvälisempi. Ja tämä on yksi hyvä keino muiden joukossa, oikein käytettynä. Perästä kuuluu.

Ei, en aio "myydä Suomea". Siihen minulla ei ole valtaa, halua eikä aikomusta. Mutta eristäytymisestäkään ei hyvä seuraa ja jos kerran Itämerestä niinkin kaukaiset maat kuin vaikkapa Sveitsi katsovat parhaaksi liittyä BSL:ään yhteistyön nimissä, niin on aika kummaa jos emme me.

Yksi BSL:n näkyvimmistä puuhahahmoista ja yksi kolmesta puheenjohtajasta on saksalainen Harald Dräger. Sain jo heti tänään häneltä erittäin lämpimät tervetulotoivotukset BSL-joukkoon. Koska ihan muista päätöksistä johtuen minä ja kauniimpi puoliskoni Sanna olemme muutenkin menossa Suomen virallisina edustajina Saksan vuosikokoukseen toukokuussa, niin sovin sitten saman tien lion Haraldin kanssa tapaamisen ja BSL-briiffauksen Braunschweigiin Saksaan muutaman viikon päästä. Voinen varmaan pian kertoa lisää mistä tässä on kyse.

Tämä on verkostojen aikaa ja tässä on niistä yksi. Katsotaan mitä sieltä löytyy - ennakkoluulottomasti, avoimesti ja yhteistyöhengellä, mutta ei lompakko avoinna. Usein näistä seuraa oikein johdettuina pelkkää hyvää. Aika näyttää.

Ilkka